Normaali ääni, äänioire, ääniongelma vai äänihäiriö?

Käytetyt käsitteet äänen normaaliuden vs. epänormaaliuden ja terveen äänen ja häiriöisen äänen välillä ovat kirjavia ja joskus hämmentäviä. Onko minun ääneni normaali, vaikka se on välillä aamuisin käheä? Olen myös huomannut naapurini puheäänen voimakkaasti narisevan, voinko olettaa hänen kärsivän äänihäiriöstä? Entäs iäkäs isäni, hän puhuu hiljempaa kuin ennen ja valittaa äänen käheydestä?

Tässä kirjoituksessa nostan esiin näistä käsitteistä keskeisimmät ja pyrin avaamaan niitä mahdollisimman yksinkertaisesti. 

Normaali ääni koetaan usein korkeudeltaan, voimakkuudeltaan ja laadultaan sopivaksi suhteessa käsillä olevaan tilanteeseen. Ääni on riittävän muuntautumiskykyinen, jotta sillä voi välittää hienovaraisempiakin sävyjä ja merkityksiä. Normaali ääni ei tarkoita täysin muuttumatonta ja aina samalta kuulostavaa ääntä vaan ääneen kuuluu myös vaihtelua. Epänormaalista äänestä voidaan puhua, kun ääni ei kuulosta sopivalta suhteessa puhujan ikään, sukupuoleen tai äänenkäyttötilanteeseen ja ääni jää riittämättömäksi puhujan ammatillisten tai sosiaalisten tarpeiden kannalta. 

Äänioireista puhuttaessa tarkoitetaan sen yksittäisiä äänentuottoon liittyviä oireita, kuten muutoksia äänen laadussa, haasteita äänen toiminnassa ja kestävyydessä ja epämukavia tuntemuksia kurkunpäässä. Äänioireita ovat esimerkiksi äänen käheys, äänen väsyminen, kivun ja kuivuuden tuntemukset kurkussa, äänialan kapeneminen, ja äänentuoton vaivalloisuus. Äänioireet voivat esiintyä yksittäisinä tai ne voivat olla yhteydessä ääniongelmaan tai -häiriöön. Kuuluu asiaan, että normaali ja tervekin ääni oireilee joskus. Esimerkiksi monille tuttu ja aiemmin mainittu aamukäheys voidaan nähdä äänioireena, joka kuuluu äänen tavalliseen vaihteluun. Jos käheys on voimakasta tai kestää pitkälle aamupäivään, voi äänenkäyttäjä kuitenkin kokea oireilun vaikeuttavan työntekoa. Tällöin ääni ei enää tunnu riittävän henkilön ammatillisiin tarpeisiin ja liukuma ääniongelman ja/tai -häiriön puolelle alkaa. 

Käsitettä ääniongelma käytetään monesti kuvailemaan äänihäiriöitä tai niitä lievempiä äänioireita, joilla on vaikutusta yksilön omaan kokemukseen äänestään. Usein ääniongelma määritellään miksi tahansa sellaiseksi vaikeudeksi, joka estää henkilöä käyttämästä ääntään kuten hän haluaisi. Objektiivisia määritelmiä olennaisemmiksi nähdään yksilön henkilökohtaiset ja ammatilliset äänenkäyttötarpeet.  

Äänihäiriössä on kyse äänenkorkeuden (matala vs. korkea), äänen voimakkuuden (hiljainen vs. voimakas) ja/tai äänen laadun (käheys, kireys, vuotoisuus jne.) poikkeavuudesta. Äänihäiriöstä voi olla kyse, kun äänen kuultavissa olevat piirteet ovat niin poikkeavia, että ne herättävät huomiota, mutta äänihäiriö voi olla myös silloin, kun äänenkäytön ongelmat eivät ole muiden kuin yksilön itsensä havaittavissa, kuten esimerkiksi äänen väsyessä tai lauluäänen muuttuessa totuttua epävakaammaksi. Äänihäiriöt voivat vaihdella lievästä käheydestä äänen totaaliseen menetykseen ja vaikuttaa suullisen viestinnän ymmärrettävyyteen tai tehokkuuteen. Äänenlaatu voidaan havaita heikentyneeksi, mutta äänen määrittely häiriöiseksi ja tarve äänen kuntoutukselle riippuu siitä, vaikuttavatko äänenlaadun muutokset yksilön toimintaan ja osallistumiseen. 

Äänihäiriö voi olla toiminnallinen tai elimellinen (orgaaninen). Toiminnalliseksi äänihäiriöksi voidaan kutsua äänen häiriötä, jolle ei ole elimellistä syytä. Heikko tai poikkeava äänenlaatu ei selitykään esimerkiksi foniatrian tai korva-nenä-kurkkulääkärin kurkunpäästä tekemillä havainnoilla. Tällöin tarkastellaan muita vaikuttavia tekijöitä, kuten yksilön äänenkäyttötapoja. Toiminnallinen äänihäiriö rinnastetaan joskus samaksi psykogeenisen äänihäiriön kanssa. Tällöin korostuu ajatus toiminnallisen äänihäiriön taustalla mahdollisesti vaikuttavasta psykologisesta pohjasta. Toiminnalliseen äänihäiriöön liittyy yleensä myös jännittyneisyyttä kurkunpään lihaksistossa. Toiminnallinen äänihäiriö voi johtaa kurkunpään rakenteellisiin muutoksiin. Elimellisessä äänihäiriössä kurkunpäässä on nähtävissä rakenteellisia poikkeamia, kuten äänihuulikyhmyt tai toisen äänihuulen halvaantuminen, jotka häiritsevät äänihuulen limakalvon värähtelyä ja ääniraon sulkeutumista. 

Äänihäiriöt voivat johtua äänelle sopimattomista tai liian kuormittavista äänenkäyttötavoista, muista terveyteen liittyvistä tekijöistä, kuten neurologisista sairauksista tai allergioista tai psykologisista tekijöistä, kuten stressistä. Monesti äänihäiriö on seurausta näiden kaikkien yhdistelmästä. Äänihäiriö voi lähteä kehittymään esimerkiksi äänen epätarkoituksenmukaisen käytön, kurkunpääntulehduksen, oireilevan refluksitaudin tai akuutin arjen konfliktitilanteen ja siihen liittyvän psykofyysisen jännitystilan vaikutuksesta.  

Palaan alun pohdintoihin ja jatkuvasti narisevalla äänellä puhuvaan naapuriin, jonka äänessä on kuultavissa poikkeava äänenlaatu eli voimakas ja huomiota herättävä narina. Tämä on äänioire, joka ei itsessään tee naapurista äänihäiriöistä. Äänenlaatu voidaan tällä tavalla havaita heikentyneeksi, mutta äänen määrittely häiriöiseksi ja tarve äänen kuntoutukselle riippuu siitä, vaikuttavatko äänenlaadun muutokset yksilön arkiseen toimintakykyyn ja mahdollisuuksiin osallistua. Iäkkään isän hiljainen (heikko/voimaton) ja käheä ääni taas ovat äänioireita, jotka sinällään ovat ikääntymiseen liittyen varsin yleisiä ja siten ns. tavallisia. Ikääntyessä äänihuulten kimmoisuus ja limakalvojen kosteus vähenee samalla kun kehon lihastasapainossa ja hengityksessä tapahtuu muutoksia. On kuitenkin tyypillistä, että äänioireita voi kertyä useampikin, jolloin äänen laadullisten muutosten lisäksi henkilö voi kärsiä esimerkikiksi kurkunpään kuivuudesta, kutinasta ja äänen voimistaminen voi olla vaikeutunutta. Tälle kokonaisuudelle usein havaitaan elimellinen syy eli äänihuulten kaareutuminen, joka on puheterapiankin avulla kuntoutettava äänihäiriö. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kurkunpäästä voidaan tehdä häiriöiksi luokiteltavia havaintoja, mutta niillä ei välttämättä ole mitään havaittavaa vaikutusta yksilön ääneen tai yksilö ei koe näitä vaikutuksia millään tapaa häiritsevinä.

Kaiken käsitteillä leikittelyn jälkeenkin ajattelen, että ääni on ongelmallinen vasta sitten kun henkilö itse kokee niin. Äänen kehittämiseen keskittyvässä työskentelyssä koen tärkeäksi tarttua tehokkaasti ja selkeästi asiakkaan esille tuomaan ydinhaasteeseen ja rakentaa yhdessä tukevia äänenkäytön peruspilareita, mutta ei luoda uusia ongelmia puuttumalla asioihin, jotka eivät asiakasta vaivaa.

Andrea, M., Dias, O., Andrea, M. & Figueira, M.L. (2017). Functional Voice Disorders: The Importance of the Psychologist in Clinical Voice Assessment.Journal of Voice, 31, 507.e13–507.e22. 

Aronson, A. & Bless, D. (2009). Clinical Voice Disorders. New York: Thieme Medical Publishers. 

Behlau, M. & Oliveira, G. (2009). Vocal hygiene for the voice professional. Current Opinion in Otolaryngology & Head and Neck Surgery, 17, 149–154. 

Carding, P., Bos-Clark, M., Fu, S., Gillivan-Murphy, P., Jones, S.M. & Walton, C. (2017). Evaluating the efficacy of voice therapy for functional, organic and neurological voice disorders. Clinical Otolaryngology, 42, 201–217. 

Chen, S., Chiang, S.-C., Chung, Y.-M. & Hsiao, T.-Y. & (2010). Risk Factors and Effects of Voice Problems for Teachers. Journal of Voice, 24, 183–192. 

Helou, L.B., Wang, W., Ashmore, R.C., Rosen, C.A., & Verdolini Abbott, K. (2013). 

Intrinsic laryngeal muscle activity in response to autonomic nervous system activation. Laryngoscope, 123, 2756–2765. 

Jilek, C., Marienhagen, J., & Hacki, T. (2004). Vocal stability in functional dysphonic versus healthy voices at different times of voice loading. Journal of Voice, 18, 443-453.

Ma, E. & Yiu, E. (2001). Voice Activity and Participation Profile: Assessing the Impact of Voice Disorders on Daily Activities. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 44, 511–524. 

Rubin, J. S. & Greenberg, M. (2002). Psychogenic Voice Disorders in Performers: A Psychodynamic Model. Journal of Voice, 16, 544-548. 

Sala, E., Laine, A., Simberg, S., Pentti, J. & Suonpää, J. (2001). The Prevalence of Voice Disorders Among Day Care Center Teachers Compared with Nurses: A Questionnaire and Clinical Study. Journal of Voice, 15, 413–423.