Puhetyöläisen äänen haasteet

Keskeinen osa ääniasiakkaistani on työssäkäyviä, joilla äänen oireilu vaikuttaa muun arjen lisäksi työhön. Suomessa vähintään neljäsosa työvoimasta tarvitsee ääntä työssään ja luku kasvaa koko ajan. Ääni on tärkeä työväline esimerkiksi opettajille, lastentarhaopettajille, laulajille, näyttelijöille, radio- ja tv- toimittajille, konsulteille, myyjille ja lakimiehille, jotka ovat runsaan äänenkäyttönsä vuoksi alttiita ääniongelman kehittymiselle. Kurkunpää on kehittynyt kestämään kohtuullista rasitusta ja monen puhetyötä tekevän ei tarvitse miettiä ääntään ja sen hoitoa ollenkaan. Toisille puhetyön aiheuttama äänirasitus voi kuitenkin olla liikaa, jolloin äänihäiriö on todellinen uhka työkyvylle. Ääniongelma voi myös heikentää ammatillista itsetuntoa ja nostaa pintaan riittämättömyyden ja häpeän kokemuksia, vaikka työn tehokkuus tai laatu ei objektiivisesti arvioituna ääniongelmasta kärsisikään.

Äänihäiriöt ovat erityisen yleisiä niissä ammateissa, jotka vaativat pitkäkestoista äänenkäyttöä kuormittavissa olosuhteissa.

Yksilöön itseensä liittyviä äänihäiriön riskitekijöitä ovat äänen heikkous, epätarkoituksenmukaiset äänentuottotavat ja -tekniikka, naissukupuoli, puheliaisuus, jotkin persoonallisuuden piirteet, ääntä kuormittavat muut harrastukset, huonot elintavat, heikko yleiskunto sekä hengityselimistön sairaudet. Ensisijainen haaste puhetyöläisen äänen hyvinvoinnin kannalta on tarve käyttää ääntä pitkiä aikoja. Esimerkiksi opettaja saattaa luennoidessaan ja opiskelijoiden kanssa keskustellessaan käyttää ääntä jopa koko työpäivän ajan vain pienillä lepotauoilla. Muut työhön liittyvät riskitekijät vaikuttavat siihen, millaista kurkunpäässä sijaitsevien äänihuulten värähtely on. Uloshengityksen aikana keuhkoista virtaa ilmaa, joka yhdessä äänihuulten lihastoiminnan kanssa saa äänihuulten limakalvon värähtelemään. Äänihuulten värähtely katkoo ilmanvirtausta, minkä me kuulemme äänenä. Kaikki mikä vaikuttaa tätä limakalvovärähtelyä heikentävästi vaikuttaa samalla epäsuotuisasti myös ääneen.

Riskitekijöitä ovat muun muassa työpaikan huono tila-akustiikka, äänen kannalta hankala ilmanlaatu eli ilman kuivuus ja pölyisyys, huono työskentelyasento, stressi ja apuvälineiden, kuten äänenvahvistimen, puute.

Äänen kannalta selkeä riskitekijä on taustamelun päälle puhuminen huonosti akustoiduissa luokissa ja kuivassa huoneilmassa. Näiden tekijöiden selvittäminen, tiedostaminen ja mahdollisuuksien mukaan muuttaminen on kokemukseni mukaan keskeinen osa erityisesti puhetyöläisten ääniterapeuttista arviointia ja kuntoutusta. Ääniterapia voi kuitenkin jäädä vaikutukseltaan vajaaksi, jos huomiota kiinnitetään vain vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleviin asioihin, kuten huonoon sisäilmanlaatuun eikä esimerkiksi omien äänenhuolto- tai äänenkäyttötapojen kehittämiseen. 

Työperäisen ääniongelman kehittymiseen vaikuttavat ääneen kohdistetut vaatimukset ja äänen kuormitus. Ääneen kohdistettuja vaatimuksia voivat olla esimerkiksi tarpeet pitkäkestoiselle tai erityisen laadukkaalle äänenkäytölle. Keikkailevan laulajan äänen täytyy kuulostaa hyvältä läpi illan ja hienovaraista neuvottelutyötä tekevän lakimiehen tai lastensuojelun edustajan äänen tulee pysyä sävyltään vakaana ja tarkoituksenmukaisena. Äänikuormitus taas on yhdistelmä äänenkäytön kestoa ja äänentuottoon vaikuttavia tekijöitä, kuten yksilön puhetapaa ja työpaikan akustisia olosuhteita. Äänen kuormitus on seurausta kurkunpään lihaksiston väsymisestä, muiden kurkunpään kudosten rasittumisesta, äänihuulten limakalvon sitkauden lisääntymisestä ja/tai hengityslihasten väsymisestä.

Useimmat meistä tunnistavat kokemuksen äänen väsymisestä, mutta työperäisistä ääniongelmista puhuttaessa äänen väsymiseen on hyvä todella kiinnittää huomiota. Äänen väsymisellä kuvataan äänentuottoon liittyviä negatiivisia kehollisia tuntemuksia tai muutoksia äänen toiminnassa, joita ovat muun muassa rykimisen tarve ja äänenlaadun heikkeneminen. Väsyminen voi ilmetä äänentuoton vaivalloisuutena, korkeiden tai pitkien äänien laulamisen vaikeutena, äänen ”sameutumisena”, vapinana ja käheytymisenä ja äänessä kuuluvan hälyn (narina, särö, huokoisuus ym.) lisääntymisenä. Äänen väsyminen on yhteydessä äänenkäytön määrään, tapaan ja kestoon.

Kuormitusta syntyy, kun äänihuulet ääntä tuottaessa osuvat toistuvasti toisiaan vasten, mikä aiheuttaa mekaanista rasitusta äänihuulten limakalvoille.

Voimakkaasti puhuttaessa tai hiljaista, mutta puristeisesti tuotettua ääntä tuottaessa äänihuulet osuvat yhteen entistä voimakkaammin, mikä pitkään jatkuessaan lisää limakalvorasitusta entisestään.

On tavallista, että ääni väsyy, jos ääntä käytetään päivän aikana paljon ja äänenkäyttötapa on voimakas tai epäoptimaalinen. Äänen väsyminen ei itsessään ole hälyttävää vaan jossain määrin yhtä normaalia kuin kehon muukin tilapäinen väsyminen. Ääntä ei voi kuitenkaan loputtomiin rasittaa äärirajoilleen vaan ääni tarvitsee lepoa palautuakseen. Ilman lepoa ja mahdollisen epäoptimaalisen äänentuottotavan korjaamista äänen kuormituksesta syntynyt ääniongelma kehittyy nopeasti itseään ruokkivaksi kehäksi. Tällöin äänenkäyttäjä näkee yhä enemmän vaivaa saadakseen ääntä haluamallaan tavalla ulos, mikä usein johtaa kurkun puristeisuuden lisääntymiseen. Se taas voi johtaa muutoksiin äänihuulitasolla, tyypillisimmin äänihuulten turvotukseen. Limakalvoturvotus usein heikentää äänenlaatua, mikä taas houkuttelee puristamaan ääntä entisestään. Tilanteen jatkuessa seurauksena voi olla limakalvojen hankauskohtaan molemmin puolin kehittyvät “kovettumat” eli äänihuulikyhmyt. Kyhmydiagnoosi on harvoin katastrofi ääniammattilaisenkaan uralla, mutta vaatii kyllä pikaisia muutoksia äänihuuliin kohdistuvan rasituksen suhteen ja laadukasta ääniterapiaa. Äänellisesti vaativaa työtä tekevien, kuten näyttelijöiden ja laulajien, on myös hyvä tietää että ääntä kuormittavan toiminnan vaikutukset saattavat näkyä vasta tuntien päästä kuormittavasta äänentuotosta.

Ääniterapiassa käydään läpi näitä ääneen vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä ja mietitään yhdessä miten arkea voisi muokata äänen hyvinvointia paremmin tukevaksi. Äänenhuollon keinot voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Joskus jo aivan pienillä muutoksilla tai tietoisuuden lisäämisellä saadaan iso vaikutus ja joskus äänihäiriö on monisyisempi, jolloin sen kuntouttamiseen saa uppoutua ihan kunnolla. Erityisesti ammattiäänenkäyttäjillä ääni on kuitenkin niin tärkeä osa työhyvinvointia, että omaan ääneen tutustuminen ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen koetaan lähes poikkeuksetta mielekkääksi.

Ohlsson, A-C., Andersson, E.M., Södersten, M., Simberg, S., Claesson, S. & Barregård, L. (2016).

Voice Disorders in Teacher Students—A Prospective Study and a Randomized Controlled

Trial. Journal of Voice, 30, 755.e13–755.e24.

Sala, E., Laine, A., Simberg, S., Pentti, J. & Suonpää, J. (2001). The Prevalence of Voice Disorders Among Day Care Center Teachers Compared with Nurses: A Questionnaire and Clinical Study. Journal of Voice, 15, 413–423.

Stemple, J. C., Klaben, B. & Roy, N. (2014). Clinical voice pathology: Theory and

management (5.painos). San Diego, CA: Plural Publishing.

Titze, I. R. (1994). Principles of voice production. Englewood Cliffs: Prentice Hall.

Vilkman, E. (2000). Voice problems at work: A Challenge for Occupational Safety and Health

Arrangement. Folia Phoniatrica et Logopaedica, 52, 120–125.

Vilkman, E. (2004). Occupational safety and health aspects of voice and speech professions. Folia

Phoniatrica Et Logopaedica, 56, 220–253.

Verdolini, K. & Ramig, L.O. (2001). Review: Occupational risks for voice problems. Logopedics Phoniatrics Vocology, 26, 37–46.

Yiu, E. M-L. (2002). Impact and prevention of voice problems in the teaching profession: embracing the consumers’ view. Journal of Voice, 16, 215–228.