Miksi tutustua omaan ääneen?

Ääni on keskeinen, tietoa välittävä osa ihmistä. Riittää että tervehtii ja kuulijalla on jo mielikuva puhujasta. Tiedostava ja vapaa äänenkäyttö on kuin särisemätön radiokanava, jonka kautta ilmaisu välittyy juuri sellaisena kuin sen on tarkoittanut.

Näin äänenkäytön kouluttajana totean - tervetuloa kanavan viritykseen!

Lähdetään siitä, että kaikilla on jo oma ääni. Jotta sen löytäisi, ei tarvitse kuin käyttää sitä. Puhua ja laulaa, tunnustella - kuulostanko siltä kuka koen olevani?

Joskus voi olla hyvä herätä kysymään, että mitä omalla äänellä pyrkii välittämään. Esimerkiksi tarinoita, mielenmaisemia, tunteita, viihdettä, universaalia rakkautta? Ketä varten? Itseä vai kuulijoita - työtoveria, opettajaa äitiä, ketä? Mitä varten? Jotta tulisi näkyväksi? Jotta tunne tulisi ilmaistuksi? Jotta tärkeä asia ymmärrettäisiin? Jotta tämän kuuleva yleisö muistaisi asian x? Ja kolmantena - luottaako itseen ja ääneensä haluamansa välittäjänä? Vastaukset näihin kysymyksiin sanelevat tarpeita äänentuottotekniikoille ja käytettäville äänen sävyille ja ilmaisulle. Minulla on ollut asiakkaana joogaopettaja, joka havahtui siihen, että oma ääni ei luontevasti tukenutkaan omien oppilaiden rauhoittumisen ja levon tilaa. Samoin kuin hyvin viihdyttäviä juttuja kertova koomikko, joka koki ettei äänen skaala riittänyt materiaalin toteuttamiseen. Itse taas jouduin äänitaipaleellani kaiken muun lisäksi opettelemaan huutamaan, mikä kyllä ravisutteli minäkokemukseni rakenteita.

Työssäni ohjaan tunnustelemaan, en vain kuulemaan, omaa nyt käytössä olevaa ääntä ja samanaikaisesti koettelemaan sen opittuja rajoja.

Tarkoituksena ei koskaan ole poistaa mitään ihmisestä, sen enempää “haitallista” äänentuottotapaa kuin “epämiellyttävää” äänensävyäkään. Äänen fysiologialla on silti rajat sen suhteen missä ääni viihtyy niin, että ihminen voi sillä parhaiten toteuttaa itseään. Esimerkiksi harvan ääni kestää hyvin voimakkaalla tai “napakalla”/ponnisteisella äänellä puhumista runsaasti puherasitusta sisältävässä arjessa, vaikka tälläinen ääni tuntuisi asiakkaasta omalta ja luonnolliselta - äänioireista ja kurkkukivusta huolimatta. Tällöin ääni-identiteettiä lähdetäänkin laajentamaan niin, että yksilö voi kokea omakseen myös hienovaraisemmat, ehkä rennommat, hiljaisemmat, pehmeämmät ja lempeämmät äänensävyt. Onhan ihmisessä aina myös näitä puolia! Joskus matkalla havahtuu siihenkin, että oma ääni-identiteetti oli jämähtänyt vuosikymmenien taakse ja uudempi, äänityöskentelyn myötä löytynyt ääni sopiikin nykyiseen persoonaan paljon paremmin. Ihminen on tämän työskentelyn jälkeen toivottavasti kokonaisempi, ei pienempi.

Ihminen tosiaan on hyvin usein niin paljon syvempi ja moniulotteisempi kuin mitä hänen äänensä antaa ymmärtää. Ilmaisu saattaa jäädä vajaaksi niin kauan kuin ääntä käyttää yksipuolisesti. Ja toisaalta kenenkään ei tietenkään kuulu kuulostaa tietyltä vain persoonansa tähden. Mutta se vapaus! Että voi kokea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Että viesti välittyy tärkeissä tilanteissa toivotusti. Että ääni kestäisi innostuessa ja toisaalta silloinkin kun ei jaksaisi yhtään. Ja vaikkapa ne korkeat äänet, joita kohti sydän halajaa - ne sujuisivat.

Joskus näistä teemoista puhutaan vastaanotolla paljonkin, mutta yhtä usein prosessi etenee kaiken tekemisen taustalla. Tehdään ääniharjoituksia, keskustellaan niiden herättämistä tuntemuksista, puhutaan/lauletaan, kokeillaan eri äänentuottotapojen ääripäitä ja vahvistetaan kehokontaktia. Totuttu äänentuottoon käytettävä lihasjännityksen taso lähtee muuntumaan, kun ääniharjoituksissa löytyy vaihtoehtoja - oli se sitten aktiivisempaan tai vaivattomampaan suuntaan (usein jollain tapaa molempiin). Oma kokemukseni on, että ihminen kyllä tämänkaltaisen työskentelyn myötä lähtee luonnollisesti kallistumaan kohti itselleen terveintä, toimivinta ja ilmaisullisesti rikkainta mahdollista ääntä.

Lopuksi totean vielä, että äänen parissa ei aina ole tarpeellista työskennellä. Kaikkea ei tarvitse optimoida. Sen verran oman äänen äärelle kannattaa kuitenkin pysähtyä, että tietää mitä sillä välittää. Ja jos ääntä haluaa syvemmin lähteä tutkimaan, niin mielelläni liityn seuraan.